Lääke lapsen puhelin- ja peliriippuvuuteen

Onko sinulla tai lähipiirissäsi lapsi, jota on lähes mahdoton irrottaa puhelimelta? Onko puhelin ja pelimaailma ainainen riidan aiheenne? Onneksi olkoon! Olet siis sellaisessa asemassa, että voit omalla toiminnallasi vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen ja toimintaan. Aikuisten arvokas tehtävä on antaa lapselle mahdollisuus kokea erilaisia asioita ja taitoja kehitystasonsa mukaan.

Äitinä olen kasvanut lasteni pelimaailman myötä. En pelaa lasten kanssa, enkä ole järin kiinnostunut heidän pelipuheistaan. Kun älypuhelimista tuli osa lasteni arkea, tein selvän rajan, että nettiä en halua heidän käyttöönsä rajattomasti alakoulussa. Olin alkuun tiukka ja vahdin kärkkäästi puhelinten käyttöä. Homma ei toiminut. Olin poikieni kanssa sotatilassa alinomaa.

Mitä olen tehnyt ja mikä mielestäni toimii? En vahdi enää nuttura kireällä pelaamista, vaan teen jotain muuta mikä toimii. Suuntaan huomion asioihin, joilla vallataan tilaa ajatuksille ja aisteille. Mahdollistan lapsilleni erilaisia konkreettisia kokemuksia, jotka tuottavat iloa ja yhdessäoloa. Kesällä uimme ja retkeilemme. Uimme sateessa ja paisteessa. Käytän lapsia kirjastossa ja kuuntelemme automatkoilla hauskoja satuja. Teemme perheenä polttopuita. Siivoamme maanomistajan luvalla tuulenkaadot lähimetsistä. Teemme nuotion ja paistamme makkaraa. Vertailemme illalla porukalla lihasten kehitystä.

Retkeilemme järvellä kesällä ja talvella. Ihmettelemme luontoa. Yllytän pojat kanssani hiihtolenkille tai juoksulenkille. Ulkoillessa riitelemme, keskustelemme, sovimme, pidämme hauskaa, haistelemme metsää, kuuntelemme lintuja, narraamme kaloja, koettelemme voimiamme ja nopeuttamme.

Serkut ovat ihania. Serkkujen kanssa ystävyys on alkanut jo taaperoiässä. Serkkujen kanssa vietetty aika on tehokkaasti koukuttavaa. Heidän kanssaan pelataankin, mutta myös koetaan riemukkaita yhdessäolon hetkiä. Serkkujen kanssa harjoitellaan turvallisesti vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja, sekä opitaan monenlaisia asioita, jotka eivät omassa arjessa ole tavanomaisia.

Tärkeää on mahdollistaa lapselle kokemusta kaikille aisteille. Miltä lumi tuntuu? Miltä suola maistuu? Miltä jääpuikko maistuu (Ei sen maistamiseen kuole!)? Miltä pajunkissat tuntuvat? Millaista on perata kala? Miten polkupyörällä keulitaan? Millaista on lätsiä kylmää savea avojaloin? Kuka saa keinussa kovimmat vauhdit? Millaisia kiviä pihalla on? Miltä koivunlehti tuoksuu? Millainen on lähiseudun äänimaailma? Miltä multa maistuu? Miltä varpunen kuulostaa? Millaista on liikkua pimeässä? Millaista on uida kylmässä vedessä?

Anna lapselle mahdollisuus kokea, kokeilla, onnistua ja epäonnistua. Anna lapselle mahdollisuus oppia! Jos kielelläsi pyörii sanat älä tai ei, niin ole hiljaa ja katso vain. Katso lapsen kasvoja, kun hän kiipeää puuhun. Katso onnistumisen riemua. Nauti siitä, kun lapset juoksentelevat, kiljuvat ja kirmaavat. Anna lapsen kokeilla asioita, tunnustella mistä kaikesta hän pitää, nauttii ja mitä hän rakastaa. Puutu vasta, jos näet, että vahingoitetaan itseä, toisia, omaisuutta tai paikkoja.

Ymmärrän hyvin, että aina ei ole aikaa tai voimia. Voit kuitenkin miettiä kenen tai keiden kanssa lapsesi voisi päästä kokemaan ja tekemään. Huolehdi vastuullisena aikuisena, että lapsellasi on joku aikuinen, johon hän voi turvautua ja jonka kanssa voi olla ja viettää tavallista arkea. Kiinnitä huomiosi siihen mitä kaikkea hyvää sinussa ja lapsessasi on. Pysähdy hyvän äärelle kymmeneksi sekunniksi ja koe tuntemukset kehossasi! Hienoa, osaat kyllä!

Kiitos, että luit tekstin! Anna palautetta ja jaa arvokkaita ajatuksiasi kanssani. Aistikokemusten tärkeyteen palaan vielä lähiaikoina blogissani.