Lääke lapsen puhelin- ja peliriippuvuuteen

Onko sinulla tai lähipiirissäsi lapsi, jota on lähes mahdoton irrottaa puhelimelta? Onko puhelin ja pelimaailma ainainen riidan aiheenne? Onneksi olkoon! Olet siis sellaisessa asemassa, että voit omalla toiminnallasi vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen ja toimintaan. Aikuisten arvokas tehtävä on antaa lapselle mahdollisuus kokea erilaisia asioita ja taitoja kehitystasonsa mukaan.

Äitinä olen kasvanut lasteni pelimaailman myötä. En pelaa lasten kanssa, enkä ole järin kiinnostunut heidän pelipuheistaan. Kun älypuhelimista tuli osa lasteni arkea, tein selvän rajan, että nettiä en halua heidän käyttöönsä rajattomasti alakoulussa. Olin alkuun tiukka ja vahdin kärkkäästi puhelinten käyttöä. Homma ei toiminut. Olin poikieni kanssa sotatilassa alinomaa.

Mitä olen tehnyt ja mikä mielestäni toimii? En vahdi enää nuttura kireällä pelaamista, vaan teen jotain muuta mikä toimii. Suuntaan huomion asioihin, joilla vallataan tilaa ajatuksille ja aisteille. Mahdollistan lapsilleni erilaisia konkreettisia kokemuksia, jotka tuottavat iloa ja yhdessäoloa. Kesällä uimme ja retkeilemme. Uimme sateessa ja paisteessa. Käytän lapsia kirjastossa ja kuuntelemme automatkoilla hauskoja satuja. Teemme perheenä polttopuita. Siivoamme maanomistajan luvalla tuulenkaadot lähimetsistä. Teemme nuotion ja paistamme makkaraa. Vertailemme illalla porukalla lihasten kehitystä.

Retkeilemme järvellä kesällä ja talvella. Ihmettelemme luontoa. Yllytän pojat kanssani hiihtolenkille tai juoksulenkille. Ulkoillessa riitelemme, keskustelemme, sovimme, pidämme hauskaa, haistelemme metsää, kuuntelemme lintuja, narraamme kaloja, koettelemme voimiamme ja nopeuttamme.

Serkut ovat ihania. Serkkujen kanssa ystävyys on alkanut jo taaperoiässä. Serkkujen kanssa vietetty aika on tehokkaasti koukuttavaa. Heidän kanssaan pelataankin, mutta myös koetaan riemukkaita yhdessäolon hetkiä. Serkkujen kanssa harjoitellaan turvallisesti vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja, sekä opitaan monenlaisia asioita, jotka eivät omassa arjessa ole tavanomaisia.

Tärkeää on mahdollistaa lapselle kokemusta kaikille aisteille. Miltä lumi tuntuu? Miltä suola maistuu? Miltä jääpuikko maistuu (Ei sen maistamiseen kuole!)? Miltä pajunkissat tuntuvat? Millaista on perata kala? Miten polkupyörällä keulitaan? Millaista on lätsiä kylmää savea avojaloin? Kuka saa keinussa kovimmat vauhdit? Millaisia kiviä pihalla on? Miltä koivunlehti tuoksuu? Millainen on lähiseudun äänimaailma? Miltä multa maistuu? Miltä varpunen kuulostaa? Millaista on liikkua pimeässä? Millaista on uida kylmässä vedessä?

Anna lapselle mahdollisuus kokea, kokeilla, onnistua ja epäonnistua. Anna lapselle mahdollisuus oppia! Jos kielelläsi pyörii sanat älä tai ei, niin ole hiljaa ja katso vain. Katso lapsen kasvoja, kun hän kiipeää puuhun. Katso onnistumisen riemua. Nauti siitä, kun lapset juoksentelevat, kiljuvat ja kirmaavat. Anna lapsen kokeilla asioita, tunnustella mistä kaikesta hän pitää, nauttii ja mitä hän rakastaa. Puutu vasta, jos näet, että vahingoitetaan itseä, toisia, omaisuutta tai paikkoja.

Ymmärrän hyvin, että aina ei ole aikaa tai voimia. Voit kuitenkin miettiä kenen tai keiden kanssa lapsesi voisi päästä kokemaan ja tekemään. Huolehdi vastuullisena aikuisena, että lapsellasi on joku aikuinen, johon hän voi turvautua ja jonka kanssa voi olla ja viettää tavallista arkea. Kiinnitä huomiosi siihen mitä kaikkea hyvää sinussa ja lapsessasi on. Pysähdy hyvän äärelle kymmeneksi sekunniksi ja koe tuntemukset kehossasi! Hienoa, osaat kyllä!

Kiitos, että luit tekstin! Anna palautetta ja jaa arvokkaita ajatuksiasi kanssani. Aistikokemusten tärkeyteen palaan vielä lähiaikoina blogissani.

Vihanhallinta – kuinka kesyttää kiiluvasilmäinen peto?

Kerron Sinulle tarinan Arvista. Kivikoulun portailla oli tuulinen paikka. Arvi oli oppinut pitämään varansa. Keinot olivat ohkaiset, hyökkää tai tulet nujerretuksi. Arvin sisällä asui Pikku-Ilkimys, kiiluvasilmäinen peto, jonka suu höyrysi ja pahimmillaan lieskat löivät suusta. Arvi ymmärsi, että peto hänen sisällään oli hyvin vaarallinen. Arvi ymmärsi, että Pikku-Ilkimys halusi auttaa häntä. Toisaalta hän tiesi, että olento karkottaa toiminnallaan tärkeät ihmiset hänen ympäriltään. Vuosien kuluessa Arvi oppi pitämään pedon kurissa. Arvi oppi vihanhallintaa.

Vuosien kuluessa Arvista tuli nuori mies, joka perusti perheen. Armoton kuri oli aika hyvin tehonnut Pikku-Ilkimykseen. Koko Arvin olemuksesta näki, että pedon kurissapito vei voimia. Perheeseen syntyi lapsia. Pikku-Ilkimys ei sietänyt lasten mukanaan tuomia asioita. Se kaivautui luolastaan, riehui ja syöksi tulta. Se poltti, kuumensi ja aiheutti tuskallisia palovammoja. Sen raivo oli valtaisaa. Arvi halusi suojata lapsiaan siltä. Hän kokeili kuria ja armottomuutta. Hän juoksutti Pikku-Ilkimystä illoin ja öin lenkkipoluilla. Silti tämä teutaroi hänen sisällään ja hyökkäili tilaisuuden tullen. Erityisesti se hyökkäili, kun Arvi oli uupunut, yksinäinen ja keinoton. Peto riehui välillä niin, että Arvin terveys alkoi olla vaakalaudalla, ja parisuhde myös.

Arvi kokeili monia kesytysmenetelmiä. Hän taisteli, pakeni ja jähmettyi. Hän yritti uuvuttaa petoa armottomalla työnteolla. Hän kävi erilaisilla terapeuteilla, mutta peto jatkoi riehumistaan.

Vuodet kuluivat, elämä jatkui. Arvi löysi keinon. Hän alkoi mielekkääseen vuoropuheluun pedon kanssa. Hän antoi tälle rakkautta ja kiitosta siitä, että tämä oli niin urheasti palvellut häntä. Arvi antoi Pikku-Ilkimyksen kertoa kaiken, minkä tämä halusi kertoa. Se kertoi myös kaiken minkä tiesi rakentavasta vihanhallinnasta. Vihdoinkin sillä oli lupa olla olemassa, se sai tulla nähdyksi ja kuulluksi hyvällä ja kohteliaalla tavalla. Nykyisin Pikku-Ilkimys viettää paljon aikaa aurinkoisilla kallioilla luolansa edustalla. Sen suomut kiiltelevät auringossa upeasti. Sillä on merkityksensä, aikansa ja paikkansa.

 

Paljastuminen? Paljastuminen!

Oletko joskus pelännyt paljastuvasi? Pelko paljastumisesta saa ihmisen salailemaan asioita. Sanotaan, että pelko kouraisee vatsasta. Pelko on merkityksellinen viesti, jonka tarkoitus on kertoa vaarasta ympäristössä. Luin jokin aika sitten huijarisyndroomasta, joka ilmenee paljastumisen pelkona. Pelkona siitä, että työkaverit tai muut kanssaihmiset huomaavat asianosaisessa epäpätevyyttä tai osaamattomuutta. Omien oletettujen heikkouksien salailu on hyvin inhimillistä ja yleistä. Jatkuva pelko paljastumisesta vie energiaa tärkeistä asioita, kuten työnteosta.

Pelkoa aktivoi ihmisen kokemus sisäisistä voimavaroistaan ja kokemiensa ulkoisten haasteiden välisestä erosta. Kun pelko aktivoituu, on hyvä kiinnittää huomio voimavaroihin. Ihmisellä on käsittämättömät kyvyt ja voimavarat selvitä erilaisista elämäntilanteista.

Syksyllä kävelin mieheni kanssa Tukholmassa rantabulevardilla. Rannassa oli upeita kyhmyjoutsenia. Lähestyessämme joutsenia nousi yksi joutsen vedestä ja liikehti uhkaavan näköisesti. Siirryin mieheni toiselle puolelle. Kehoni viesti pelosta. Minä pelkäsin ensin ja joutsen reagoi minun pelkooni. Kävelimme joutsenten ohi ja tyynnyttelin omaa kehoani ja mieltäni. Kauempaa katsoin taaksepäin ja huomasin, että joutsen vetäytyi takaisin veteen. Joutsen ei reagoinut muihin kulkijoihin, eikä minuunkaan, vaan pelkooni. Kehoni reaktio tuli silmänräpäyksessä ensin ja järkevä asian analysointi seurasi tapahtunutta. Mieheni, ikiaikaisten metsästäjien jälkeläinen, huomasi tilanteen heti. Hän sanoi ääneen sekä tunteeni että joutsenen reaktion.

Kuinka tarkoituksenmukainen on pelko paljastumisesta? Joutsen vaistosi pelkoni kaukaa, se reagoi tunteeseeni, ennen kuin itse tunnistin tietoisella tasolla tunteeni. Itseasiassa joutsenen käytös paljasti minulle pelkoni. Samalla tavoin ihmiset vaistoavat myös salailut epävarmuudesta ja osaamattomuudesta tai jostakin muusta. Salailemalla jotakin, ihminen kiinnittää asiaan erityistä huomiota, siksi hänen muu käyttäytyminen ”paljastaa” hänet varmuudella muille.

Onko sinulla salaisuuksia? Voisitko kokeilla elää niiden kanssa avoimesti, jotenkin armollisesti itseesi suhtautuen? Vaikka sillä tavalla ystävällisesti, kuten läheisiisi ja ystäviisi suhtaudut? Kiinnittämällä huomiosi vahvuuteesi ja rohkeuteesi, voit lisätä näitä tunteita kehossasi ja mielessäsi. Voit kokeilla vahvuuden lisäämistä palauttamalla mieleesi tilanteita, joissa olet ollut vahva ja rohkea, ja voit elää tilanteita mielessäsi uudelleen. Vahva ihminen on päättäväinen ja rehellinen. Vahva ihminen uskoo kykyynsä selviytyä ja kykyynsä löytää ratkaisut erilaisissa tilanteissa. Jokaisella meistä on olemassa kyky löytää itsestään vahvuutta.

 

 

Muutos – pelottavan upea mahdollisuus?

Tapasin taannoin keskisuuren organisaation pitkäaikaisen henkilöstöjohtajan. Tämä viisas ja kokenut nainen sanoi minulle: ”Tiedätkö, että on yleensä kolme tapaa suhtautua muutokseen?” Pyysin häntä jatkamaan: ”Kiinnostavaa, kerro lisää.” ”Yksi porukka on etukenossa jo valmiina aloittamaan muutoksen. He motivoituvat helposti ja ovat innostuneita. Toinen osa työntekijöistä katsovat muutosta hetken harkiten. He aloittavat muutoksen pohdinnan jälkeen. He ovat valmiita tekemään, kun muutoksen aika on. No, kolmas porukka sitten, he tykkäisivät jatkuvuudesta ja pysyvyydestäkin. Heidän ei ole helppo motivoitua muutokseen. Tämä kolmas porukka asettaa johtamiselle haasteita. Heillä on jarrut päällä, kun olisi syytä antaa mennä.”

Myöhemmin olen oppinut, että ihminen voi rakastaa muutosta yhdessä asiassa ja pysyvyyttä toisessa asiassa. Elämässä pysyvää on vain muutos. Jos haluaa muutosta omaan elämäänsä, sitä on sekä haluttava, että asioita on hyvä tehdä toisella tavalla.

Mitkä asiat estävät muutoksen? Ihmisen mielessä on uskomuksia, joita hän on oppinut pitämään oikeina. Näitä uskomuksia syntyy esimerkiksi varhaislapsuudessa. Lapselle voidaan sanoa, että et olet hyvä urheilussa tai olet liian lyhyt poliisiksi tai sinulla ei ole hyvä matikkapää. On mahdollista, että lapsi ottaa asian totena ja uskoo sen. Näin lapsi oppii rajoittavan uskomuksen, joka voi seurata mukana koko elämän ajan. Käy helposti niin, että lapsi alkaa etsiä mahdollisuuksia elää uskomustaan todeksi.

Muutoksen aikaansaamiseksi on rohjettava kyseenalaistaa omia uskomuksiaan. On uskallettava luopua niistä ja annettava uusille uskomuksille tilaa. Jokaisella meistä on sekä rajoittavia että mahdollistavia uskomuksia. On hyvä kyseenalaistaa itsellä olevia uskomuksia. Kuinka tarkoituksenmukaisia omat uskomuksesi ovat? Olisitko valmis luopumaan jostakin uskomuksesta? Voisitko korvata uskomuksen jollakin käyttökelpoisemmalla?

Eräs ystäväni kompasteli koko kouluaikansa kielten kanssa. Hänen suvussaan ei nimittäin kerta kaikkiaan ollut kielipäitä.  Tultuaan keski-ikään hän löysi uuden harrastuksen. Hän alkoi matkustella ja maailma avautui hänelle aivan uudella upealla tavalla. Matkustelun myötä hän alkoi opiskella kieliä. Ja kas, hän sai huomata, että hänellä oli verraton kielipää.

 

 

 

Puheen voima

Muistatko lapsuudesta henkilön, jonka puhe oli hyväksyvää ja rohkaisevaa? Millainen olo sinulle tuli kannustavista sanoista ja rohkaisevasta puheesta? Muistan omasta lapsuudesta itseäni 15 vuotta vanhemman nuoren naisen hyväksyvän katseen ja rohkaisevat sanat. Hetki kesti ehkä viisi minuuttia lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen arvioiden. Muistan tuon tilanteen valokuvamaisen tarkasti. Olin varmaan neljävuotias. Hän näki minut. Katse oli hyväksyvä ja sanat kauniita ja lempeitä. Myönteinen muistijälki voi elää vahvana ihmisen mukana aikuisuuteen saakka. Rohkaisen jokaista aikuista näkemään lapsen ja nuoren, toisen ihmisen, ainutlaatuisuuden ja arvon. Ihminen on arvokas sinänsä. Millaisen muistijäljen sinä jätät toiseen ihmiseen, aikuiseen tai lapseen?

Voi hyvin – lisäät hyvinvointia!

Mitkä asiat mahdollistavat hyvinvoivan yhteisön? Mikä on tiesi hyvinvoinnin lähteelle? Kun voit hyvin, luot hyvinvointia! Jokaisella meistä on mahdollisuus valita oma sisäinen tilansa. Kun kiinnität huomiosi kauniisiin asioihin, näet kauniita asioita. Kun kiinnität huomion iloisiin asioihin, näet iloisia asioita. Muuttaessasi sisäistä maailmaasi, koko maailma ympärilläsi muuttuu, koska jokaisella meistä on oma ainutlaatuinen maailmansa.

Millainen sinun maailmasi on?

Puheella parempi maailma!

Taikapuhe kouluttaa ensisijaisesti päivähoidon työntekijöitä parempaan vuorovaikutukseen. Kuinka kommunikoidaan niin, että tuotetaan, mahdollistetaan ja lisätään hyvinvointia?

 

Tule tietoiseksi tästä mahdollisuudesta ja ota yhteyttä:

riittaliisa.kanniainen(at)gmail.com

0408671707