Blogi

Oletko kuollut tietämättäsi?

Nykyihmisen arkeen kuuluu kiinteästi ihmisen aiheuttama ärsykemeteli – älylaitteet, informaatio, musiikki, rakennettu ympäristö, mainonta, sähkölaitteet, autot, koneet, yltäkylläinen teollinen värimaailma etc. Jatkuvassa ärsyketulvassa oleilu, vähättelemättä sen ajoittaista käyttökelpoisuutta, saattaa viedä ihmisen kauas omien sisäisten tarpeiden tunnistamisesta. Tällöin todellinen hyvinvoinnin lähde, joka jokaisen ihmisen sisällä on, uinuu käyttämättömänä. Onko sinun luovuutesi kuollut käytön puutteessa?

Taannoin keväällä kirjoitin lasten älylaiteriippuvuudesta. Lasten peli- ja puhelinriippuvuus on aikamme iso haaste, puhumattakaan aikuisten puhelinriippuvuudesta.

Aistien avulla koemme erilaisia ärsykkeitä, jotka vahvistavat meissä kokemusta elossa olemisesta. Ylettömän ärsykesaasteen keskellä voi olla vaikea tunnistaa ja kuulla aitoja sisäisiä tarpeita. Mitä konkreettista tarvitset, että koet tulleesi hyväksytyksi ja rakastetuksi?

 

Ota vastuu, saat vallan!

Sisäisessä todellisuudessa asuu luova voima, joka haluaa tulla esiin, se haluaa tulla kuulluksi. Kun ihminen pääsee hyvään yhteyteen tunteiden ja tarpeiden kanssa, löytyy tie hyvinvointiin, joka tuottaa alati hyvää ihmisen sisältä päin. Jatkuva mukautuminen ulkoisiin vaatimuksiin, odotuksiin ja sääntöihin aiheuttaa uupumista ja heikentää hyvinvointia.

Aikuinen voi huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja vahvistaa sitä. Lapset, nuoret ja muut suojattomassa asemassa olevat ihmiset tarvitsevat hyvinvoivia aikuisia ympärilleen voidakseen hyvin. On hyvä kunnioittaa ihmisen sisäistä todellisuutta ja kiinnostua toisen ihmisen sisäisen maailman tilasta. Vastuullisten aikuisten tehtävä on luoda mahdollisuudet lasten sisäisen todellisuuden rikastumiselle ja vahvistumiselle. Yksisuuntainen riippuvuutta aiheuttava toiminta vie ihmistä erillisyyteen ja yksinäisyyteen.

 

Eläväksi jälleen

Rauhoittuminen, hiljentyminen ja lepo ovat välttämättömiä ihmiselle, jotta pysyy elävänä ’sisäisesti’. Luova voima, rikas sisäinen todellisuus, auttaa ihmistä ääritilanteista. Ihailen Nelson Mandelaa, joka oli vankeudessa karuissa olosuhteissa lähes 30 vuotta. Mandela valitsi anteeksiannon, rakkauden ja siltojen rakentamisen ihmisten välille.

Kun pysähtyy tähän hetkeen, kuuntelee itseään, antaa melun vaimentua, voi huomata, että tässä hetkessä kaikki on hyvin. Sisäisen tasapainon, hyvinvoinnin, tilaa ei horjuta mikään ulkopuolinen asia. Ihmisen sisäinen hyvinvointi voi olla täysin riippumaton ulkopuolisista olosuhteista.

Mitä todella haluat elämässäsi tehdä?

Eräs iäkäs asiakas kerran harmitteli, ettei ollut nuoruudessaan mennyt naimisiin häntä ahkerasti riianneen miehen kanssa. Hän kuvaili elämänsä valuneen hukkaan (!) ja harmitteli, ettei ollut saanut haluamaansa perhettä.

Lehdestä luin, että ihmiset ennen kuolemaansa usein katuvat, etteivät olleet aikanaan riittävästi lastensa kanssa, ja että ovat elämässään käyttäneet liiaksi aikaa työntekoon. Mieti Sinä nyt tässä tänään kolme asiaa, mitä haluat elämässäsi tehdä. Ja varoitan unelmoinnin voimasta: unelmat usein käyvät toteen… Vastuullisesti siis kohti omia unelmia. Jos olet oikein fiksu, otat kynän käteesi ja kirjoitat haluamasi asiat paperille. Voit kirjata tämän päivämäärän ja ne päivämäärät, jolloin haaveet ovat elämässäsi totta. Voit myös kirjata, mistä tiedät haaveidesi olevan totta.

Uskomukset terveydestä, turvallisuudesta ja siitä mikä Sinulle on elämässäsi mahdollista, ohjaavat toimintaasi tänään. Rajoittavia uskomuksia voi muuttaa. Myönteisiä uskomuksia voi vahvistaa. Uskomusten muuttuminen mahdollistaa muutokset elämässäsi. Olet oman elämäsi ainutlaatuinen supertähti! Olet tavallinen kuolevainen, kuten kaikki muutkin, et siis maailman mittakaavassa mitenkään erikoinen tai erilainen. Kuitenkin se, mistä sinut muistetaan joskus, kun sinua ei enää ole, se rakentuu tänään.

Arkiaskareita touhutessani tulee mieleeni jo edesmennyt sukulainen. Hänen jättämänsä myönteinen henkinen perintö, arvokkaat kannustavat sanat, palaavat mieleeni. Hän uskoi tulevaisuuteen ja luotti itseensä. Hänen sanoistaan on jäänyt minulle myönteisiä uskomuksia.

Millaisen henkisen perinnön jätät jälkeesi? Elätkö sellaista elämää, jota todella haluat elää? Mitkä ovat mielesi esteet tehdä toivottuja muutoksia? Jos haluat rakentaa talon, aloita se tänään. Voit esimerkiksi suunnitella taloa visuaalisesti tai toiminnallisesti. Voit alkaa selvittää, mitä toimenpiteitä asia sinulta edellyttää.

Jos mielessäsi on uuden ammatin hankkiminen, aloita asian edistäminen tänään. Mitä tarvitset saadaksesi haluamasi ammatin? Millaisen suunnitelman voit luoda ja aikatauluttaa? Mitä konkreettisemmaksi suunnitelmasi teet, sen todennäköisempää on asian mahdollistuminen. On hyvä kuitenkin jättää mielelle joustovaraa. Voi nimittäin olla, että kohtaat matkalla kohti tavoitettasi jotakin vielä paljon tärkeämpää… Kun keskität energiasi ja voimavarasi asioihin, joita haluat, saat ne kyllä. Mitä siis haluat aloittaa tai lopettaa?

Rakkaudesta elämän lauluihin

Matka tähän päivään on ollut värikäs erilaisine käänteineen. Tärkeä oppi matkan varrella on ollut antaa itselle anteeksi. Jokaisessa päivässä on ollut monenlaisia hetkiä elettävänä, jokainen hetki on ainutlaatuinen, toistumaton. Elämä virtaa, kuin kaunis laulu, joka hetki uusiutuen, soljuen.

Ystäväni kysyi minulta: ”Hermostutko koskaan lapsillesi?” Hermostun ja perinpohjaisesti vielä. Vastasin, että olen lihaa ja verta, en yli-ihminen. Juttu on siinä, että otan vastuun ja annan mennä, annan virrata. Uusiudun nopeasti, päästän irti ja annan anteeksi. Iloitsen tästä hetkestä. Elän.

Olin kesällä melomassa yksin, viisi päivää ja neljä yötä. Yksin. Luonto hoiti minua, väsynyttä pienten lasten äitiä. Nukuin ensimmäistä kertaa yksin metsässä. Olin turvassa, olin maailman parhaassa seurassa, lepäsin itsessäni. Yksin. Olen löytänyt jotakin ihanaa; rakkauden itseä kohtaan. Lempeyttä – saan olla vaan! Kanssani oli syvä elämisen riemu, ilo, joka hoitaa minua.

Maailma, jossa lapseni elävät, sykkii tiheästi. Kello, jossa ei ole viisareita, numerot liukuvat nopeasti. Lapseni ovat turvassa, kuten minäkin. He ovat suojassa, suuressa suojassa. Annan heille täydellisen rakkauden ja hyväksynnän, koska se kuuluu heille.

He elävät hyvässä maailmassa, kuten minäkin, omassa kauniissa maailmassaan; pilvilinnoja, leikkejä ja elämisen kepeyttä. Ihmisen maailma saa olla kaunis ja hyvä. Se saa olla suojaisa ja levollinen. Me kaikki tiedämme murheelliset laulut. Niitäkin on. Millaisia lauluja sinä rakastat?

Meloessa lauloin. Kosket kuohuivat ja puhuivat minulle. Minä vastasin lauluin. Ne kertoivat minulle, että kaikki on hyvin, että olen turvassa ja hyväksytty. Kiitin laulaen. Virtaava vesi puhdistaa, vahvistaa ja uudistaa.

Luonnossa tunnen eläväni. Olen elossa, hengitän luonnon kanssa samassa rytmissä. Olen tietoinen kaikesta; ajatuksista, sanoista ja teoista. Hetki pysähtyy ja virtaa. Olen inhimillinen, olen elävä. Näen kauneuden kaikkialla ja sydämessäni on rakkaus ja kiitollisuus. Kun sydämessä on rakkaus, pelko väistyy.

Ihmisyyden äärellä

Syksy on parhaimmillaan. Pihapihlajat tarjoilevat ystävällisesti mehukkaita marjojaan. Lapset maistelevat niitä, ihan kuin eivät osaisi päättää, mitä niiden mausta lopulta ajattelisivat. Toinen pihapihlaja on vanha ja vakaa kiipeilypuu, toinen on kaunis, nuori ja taipuisa, jolla on vielä elämä edessä.

Seuraan monenlaisia keskusteluja mediassa. Kohtaan työssäni monenlaisia ihmisiä syvätasolla. Tapaan ihmisiä vapaa-ajalla ja kodissani. Toisen ihmisen kohtaaminen on aina kokemuksena ainutlaatuinen. Siinä yhtyvät kaksi kokemusmaailmaa: arvot, kokemukset, identiteetit, tavat, tottumukset ja paljon sellaista, jolle ei ole sanoja.

Välillä elämässä tulee tasapainoiltua oman elämän, oman tilan rajaamisen ja toisten ihmisten huomioimisen ristiaallokossa. Yhteys toisiin ihmisiin syntyy vuorovaikutuksessa. Ihmisten välisiin suhteisiin liittyy aina jonkintasoista ristiriitaisuutta. On tarkoituksenmukaista, että ristiriitoja voidaan tarvittaessa käsitellä ja kohdata hyvällä tavalla. Ristiriitatilanteissa kaikki voivat saada voiton, tai vastaavasti kaikki voivat hävitä. Kun tehdään valinta olla ihmisyyden ja inhimillisyyden äärellä, on kaikilla mahdollisuus voittaa.

Ainutlaatuisissa kohtaamisissa tapahtuu jotain syvää, jotain joka jättää kokijaan jäljen. Olen erityisen vaikuttunut muutamista kohtaamisista elämässäni. Näissä on ollut läsnä syvää inhimillisyyttä, rikkinäisyyttä, jopa kipua. Toisaalta olen kokenut, että läsnä ovat olleet arvostus, myötätunto, kiitollisuus, täydellinen molemminpuolinen hyväksyntä ja rakkaus toisen ihmisyyttä kohtaan. Näissä kohtaamisissa olen saanut kokea ja oppia, mitä on pyyteetön rakkaus. Näissä kohtaamisissa on ollut jotain sellaista, josta olen saanut paljon hyvää. Ihan kuin jokin syvä meissä olisi ollut yhteydessä sanattomalla tasolla.

Aitoon kohtaamiseen pääsee läsnäolon tilassa. Kyky olla tässä ja nyt, vailla menneisyyttä ja tulevaisuutta, antaa tähän hetkeen tilan kohtaamiselle. Ihmisellä on lopulta vain tämä hetki. Mittaamattoman arvokas lahja, tämä hetki. Tässä hetkessä kaikki on hyvin.

Uusi hyvä arki!

Elokuu aloittaa voimallaan uuden syyskauden. Luonto antaa antejaan ahkerille käsille. Monet aloittavat syksyn uusien ihmisten kanssa, uusissa yhteisöissä, uusissa ryhmissä. Pienet koululaiset astuvat uuteen maailmaan. Pikkulapsia viedään päiväkoteihin. Alkaa uudenlainen arki.
Helsingin Sanomat (14.8.2017) uutisoi, että Wilma-merkinnät ahdistavat niin oppilaita, opettajia kuin vanhempiakin. Monissa lapsiperheissä eletään selvitymisarkea. Päivästä toiseen mennään äärirajoilla. Ahdistus, riittämättömyys, väsymys ja kiire ovat jokapäiväisiä. Iloa voi olla vähän, tai sitä ei ole juuri lainkaan. Monissa lapsiperheissä taloudellinen niukkuus, riippuvuudet, yksinäisyys ja tuen puute kuormittavat vanhempia.

Kuormittuneet lapsiperheet eivät tarvitse yhtään kielteistä Wilma-viestiä! He tarvitsevat keinoja päästä tilanteeseen, jossa hyvä ja mielekäs arki on perheelle mahdollinen.

Lapsissa ja lapsiperheissä on valtava uuden luomisen potentiaali. Tästä päästä yhteiskuntaa ja ihmiselämää generoituu uutta maailmaan. Tämän uuden on hyvä olla myönteistä, koska lapset = tulevaisuus. Lapsiperheiden hyvä lähtee vanhempien hyvinvoinnista. Kun vanhempi voi hyvin – voi lapsi hyvin! Lapsi elää vanhempiensa rakkaudesta ja hyväksynnästä. Pelkkä tieto lapselle siitä, että vanhempi rakastaa ja hyväksyy lapsensa ehdoitta, täydellisesti, voi olla lapsen tulevaisuuden kannalta käänteentekevä.

Saan tehdä työtä, jossa ’oivallutan’ aikuisia kokemaan ja tuntemaan rakkautta ja muita myönteisiä tunteita itseään kohtaan. Olen työssäni oppinut, että ihmisellä voi olla ’hukassa’ myönteiset tunteet, myönteiset ajatukset ja myönteinen käyttäytyminen. Samaan aikaan kielteiset vastaavat ovat läsnä kaikissa tilanteissa. Voi olla yllättävää, että tunnetilan on mahdollista olla, tilanteesta riippumatta, pääsääntöisesti myönteinen.

Lapset ovat kultaa. He ansaitsevat parasta mahdollista hyvää, kuten Sinäkin!

Ajatuksilla muutetaan maailmaa

Oletko tullut ajatelleeksi, millaisia ajatuksia ajattelet? Mielessäsi pyörähtää noin 60 000 ajatusta joka päivä. Mitä ajatuksia ruokit, minkä äärelle pysähdyt? Kuinka paljon arviolta prosentuaalisesti ajatuksistasi on positiivisia?

Ajatuksesi ovat hyvin arvokkaita. Oletko miettinyt, millaiset ajatukset ovat todella tarpeellisia? Yksilövalmennuksessa käy hyvin esille uskomukset ja toistuvat ajattelun kaavat. Esimerkiksi: Olen laiska ja ruma, siksi en saa töitä. Vihaan maanantaiaamuja ja vesisadetta. Naapuri on tyhmä jättäessään autonsa vinoon parkkiruutuun. En pärjää elämässä, koska minulla oli ongelmia lapsuudessa… Edellä mainittua ajatussaastetta on meillä jokaisella jossain määrin. Se on inhimillistä ja ihmisyyteen kuuluvaa. Ajatuksilla ihminen ylläpitää ongelmiaan tai luopuu niistä.

Sanomme itsellemme, että enää en toimi näin! En enää huuda lapsilleni tai jotain muuta. Ja ennen kuin päivä ehtii muuttua illaksi, olemme jo pettäneet lupauksen itseämme kohtaan. Petetty lupaus on omiaan ruokkimaan kokemuksia huonoudesta ja arvottomuudesta. Niinpä niin, toivoton tapaus! Sisäinen puheemme sättii armottomasti ja saamme pitää rakkaan ajatusviruksemme.”Tahdonvoimaa ja itsekuria lisää”, ehdotetaan keskustelupalstalla. ”Tietoa ja sääntöjä lisää”, uskoo viranomainen. Niiden avulla ei nujerreta ei-toivottua käyttäytymistä tai toimintaa.

Ajatukset ja uskomukset vaikuttavat terveyteemme, elämäämme ja itsekunnioitukseemme. Myös toisten ihmisten uskomukset vaikuttavat elämäämme. Vanhempiemme uskomukset muovanneet käsityksiä maailmastamme jo hyvin varhain. Monille meistä useat vanhempiemme ja isovanhempiemme uskomukset ovat totta läpi elämämme. Ne asiat, joihin uskomme, jotka ohjaavat käyttäytymistämme, eivät välttämättä ole totta. Ajatusten kuplaa voi laajentaa muuttamalla uskomuksia, vapautumalla rajoittavista ajattelukaavoista. Voit siis laajentaa kuplaasi, jossa elät ja muokata sitä mieleiseesi muotoon. Voit oppia itse johtamaan ajatteluasi tarkoituksenmukaisemmaksi.

 

Olkoon kesäsi suloinen ja kaunis säästä johtuen – tai säästä huolimatta!

 

Työriippuvuus – työnarkomania on petollinen addiktio

Onko työriippuvuus hyväksyttävämpää kuin alkoholismi, pakkomielteinen shoppailu tai huumeriippuvuus? Edellisillä on yksi yhteinen nimittäjä: addiktio. Mitäpä, jos addiktion voi purkaa? Olisitko halukas luopumaan riippuvuudestasi? Millaista elämä olisi ilman sitä? Kumpi on houkuttelevampi vieras taivas vai tuttu helvetti?

Eräs tuttavani Pasi (henkilöiden nimet muutettu) on nelikymppinen yrittäjä. Yritys on kasvanut tasaisesti pidemmän aikaa. Nuoruuden palolla aloitettu toiminta on tehnyt hänestä hyvin toimeentulevan ja tavoitteellisen toimijan. Pasilla on perhe, vaimo ja kaksi pian kouluiässä olevaa lasta. Omakotitalo on mukavalla asuinalueella. Vaimo tekee välillä osa-aika työtä. Minna-vaimo on usein toivonut, että Pasi viettäisi aikaa enemmän perheen kanssa. Pasilla olikin aikeissa, että kunhan talo valmistuu hän viettää aikaa enemmän perheen kanssa. Talo valmistui, ja edelleen miehen 10-12 tuntiset työpäivät olivat osa pariskunnan arkea. Seuraavaksi Pasi lupasi, että kunhan lapsi syntyy, niin hän kohtuullistaa työmääräänsä. Toisen lapsen kohdalla lupaus oli samanlainen, mutta elämä jatkui samaan tapaan. Pasin elämää johti addiktio, työriippuvuus.

Minna koki vastuun kotiarjesta yksinäisenä ja välillä kuormittavanakin. Pasille työ oli ykkönen. Aina löytyi uusia mukaansatempaavia haasteita yrityksen toiminnan laajenemisen ja toimintaympäristön muutosten myötä. Pitkään työpäivään oli aina hyvät syyt.

Eräänä torstaina Pasi oli tulossa asiakastapaamisesta ja menossa toimistolleen, hänen päässään alkoi humista, sydän hakkasi ja ajan ja paikan hahmottaminen hämärtyivät. Hikisin käsin hän puristi rattia ja ajoi läheisellä parkkialueelle. Hän soitti vaimolleen. Minna kuunteli sekavan miehen tahmovaa puhetta. Pasi ei enää muistanut minne ole tarkalleen ottaen menossa. Minna soitti Pasille ambulanssin. Miehen keho teki stopin.

Alkoi uusi aika perheen elämässä. Toipuminen ylikuormitustilasta kesti pitkään. Pasi teki elämäntaparemontin. Hän aloitti tunnontarkan elämäntapaseurannan. Ruokavalio meni kerralla uusiksi, samoin liikuntatottumukset. Alkoholin käytön Pasi lopetti kokonaan. Töitä hän aloitti varovaisesti tekemään vähän kerrallaan. Mukaan tulivat tiukat kuntosaliohjelmat ja aikaiset aamulenkit. 20 kilometriä juoksua oli Pasille peruslenkki. Addiktio oli siirtynyt asiasta toiseen. Itsensä kurittaminen kesti vuosia. Minnan kärsivällisyys oli koetuksella. Miehen läsnäolo ei perheessä ollut lisääntynyt, vaikka mies olikin enemmän kotona. Pasin sisäinen ahdinko kasvoi. Hänellä ei ollut edes sanoja kuvata tunteitaan.

Erään kerran Pasi meni henkilöstöjohtamiseen liittyvään koulutukseen. Hänelle maailma aukesi koulutuksen myötä uudelleen, sisäänpäin. Kouluttaja oli taidokas. Hän ohjasi Pasin omien tunteiden ja tunnemaailman lähteille. Kosketus tunteisiin ja tähän hetkeen löytyivät yllättävällä tavalla ja nopeasti. Armottomuus ja kovuus itseä kohtaan vähenivät ja tilalle tuli rakkautta, hyväksyntää ja armollisuutta. Omasta sisäisestä maailmasta ja tässä hetkessä elämisestä aukeni uusi rikas ja runsas, ehtymätön elämä.

Pasin toiminnassa tapahtui muutos. Arki ja pysähtyminen lasten äärelle leikkeihin ja kotitöihin olivat nyt mahdollisia. Maailman rikkaus kumpusi sisäisetä maailmasta, ehtymättömistä seikkailuista ja tutkimusmatkoista omaan mieleen. Pasi antoi uusien asioiden tapahtua. Matka addiktiosta toipumiseen oli alkanut. Työriippuvuus ei enää pitänyt Pasia nöyränä orjanaan. Hän halusi avata oman mielensä kaikelle hyvälle, jota hänen ympärillään oli. Pasin elämään tuli kiitollisuutta ja tyyneyttä. Sisäisen maailman rauhaan ei ympäröivän maailman kohina yllä.

Lääke lapsen puhelin- ja peliriippuvuuteen

Onko sinulla tai lähipiirissäsi lapsi, jota on lähes mahdoton irrottaa puhelimelta? Onko puhelin ja pelimaailma ainainen riidan aiheenne? Onneksi olkoon! Olet siis sellaisessa asemassa, että voit omalla toiminnallasi vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen ja toimintaan. Aikuisten arvokas tehtävä on antaa lapselle mahdollisuus kokea erilaisia asioita ja taitoja kehitystasonsa mukaan.

Äitinä olen kasvanut lasteni pelimaailman myötä. En pelaa lasten kanssa, enkä ole järin kiinnostunut heidän pelipuheistaan. Kun älypuhelimista tuli osa lasteni arkea, tein selvän rajan, että nettiä en halua heidän käyttöönsä rajattomasti alakoulussa. Olin alkuun tiukka ja vahdin kärkkäästi puhelinten käyttöä. Homma ei toiminut. Olin poikieni kanssa sotatilassa alinomaa.

Mitä olen tehnyt ja mikä mielestäni toimii? En vahdi enää nuttura kireällä pelaamista, vaan teen jotain muuta mikä toimii. Suuntaan huomion asioihin, joilla vallataan tilaa ajatuksille ja aisteille. Mahdollistan lapsilleni erilaisia konkreettisia kokemuksia, jotka tuottavat iloa ja yhdessäoloa. Kesällä uimme ja retkeilemme. Uimme sateessa ja paisteessa. Käytän lapsia kirjastossa ja kuuntelemme automatkoilla hauskoja satuja. Teemme perheenä polttopuita. Siivoamme maanomistajan luvalla tuulenkaadot lähimetsistä. Teemme nuotion ja paistamme makkaraa. Vertailemme illalla porukalla lihasten kehitystä.

Retkeilemme järvellä kesällä ja talvella. Ihmettelemme luontoa. Yllytän pojat kanssani hiihtolenkille tai juoksulenkille. Ulkoillessa riitelemme, keskustelemme, sovimme, pidämme hauskaa, haistelemme metsää, kuuntelemme lintuja, narraamme kaloja, koettelemme voimiamme ja nopeuttamme.

Serkut ovat ihania. Serkkujen kanssa ystävyys on alkanut jo taaperoiässä. Serkkujen kanssa vietetty aika on tehokkaasti koukuttavaa. Heidän kanssaan pelataankin, mutta myös koetaan riemukkaita yhdessäolon hetkiä. Serkkujen kanssa harjoitellaan turvallisesti vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja, sekä opitaan monenlaisia asioita, jotka eivät omassa arjessa ole tavanomaisia.

Tärkeää on mahdollistaa lapselle kokemusta kaikille aisteille. Miltä lumi tuntuu? Miltä suola maistuu? Miltä jääpuikko maistuu (Ei sen maistamiseen kuole!)? Miltä pajunkissat tuntuvat? Millaista on perata kala? Miten polkupyörällä keulitaan? Millaista on lätsiä kylmää savea avojaloin? Kuka saa keinussa kovimmat vauhdit? Millaisia kiviä pihalla on? Miltä koivunlehti tuoksuu? Millainen on lähiseudun äänimaailma? Miltä multa maistuu? Miltä varpunen kuulostaa? Millaista on liikkua pimeässä? Millaista on uida kylmässä vedessä?

Anna lapselle mahdollisuus kokea, kokeilla, onnistua ja epäonnistua. Anna lapselle mahdollisuus oppia! Jos kielelläsi pyörii sanat älä tai ei, niin ole hiljaa ja katso vain. Katso lapsen kasvoja, kun hän kiipeää puuhun. Katso onnistumisen riemua. Nauti siitä, kun lapset juoksentelevat, kiljuvat ja kirmaavat. Anna lapsen kokeilla asioita, tunnustella mistä kaikesta hän pitää, nauttii ja mitä hän rakastaa. Puutu vasta, jos näet, että vahingoitetaan itseä, toisia, omaisuutta tai paikkoja.

Ymmärrän hyvin, että aina ei ole aikaa tai voimia. Voit kuitenkin miettiä kenen tai keiden kanssa lapsesi voisi päästä kokemaan ja tekemään. Huolehdi vastuullisena aikuisena, että lapsellasi on joku aikuinen, johon hän voi turvautua ja jonka kanssa voi olla ja viettää tavallista arkea. Kiinnitä huomiosi siihen mitä kaikkea hyvää sinussa ja lapsessasi on. Pysähdy hyvän äärelle kymmeneksi sekunniksi ja koe tuntemukset kehossasi! Hienoa, osaat kyllä!

Kiitos, että luit tekstin! Anna palautetta ja jaa arvokkaita ajatuksiasi kanssani. Aistikokemusten tärkeyteen palaan vielä lähiaikoina blogissani.

Vihanhallinta – kuinka kesyttää kiiluvasilmäinen peto?

Kerron Sinulle tarinan Arvista. Kivikoulun portailla oli tuulinen paikka. Arvi oli oppinut pitämään varansa. Keinot olivat ohkaiset, hyökkää tai tulet nujerretuksi. Arvin sisällä asui Pikku-Ilkimys, kiiluvasilmäinen peto, jonka suu höyrysi ja pahimmillaan lieskat löivät suusta. Arvi ymmärsi, että peto hänen sisällään oli hyvin vaarallinen. Arvi ymmärsi, että Pikku-Ilkimys halusi auttaa häntä. Toisaalta hän tiesi, että olento karkottaa toiminnallaan tärkeät ihmiset hänen ympäriltään. Vuosien kuluessa Arvi oppi pitämään pedon kurissa. Arvi oppi vihanhallintaa.

Vuosien kuluessa Arvista tuli nuori mies, joka perusti perheen. Armoton kuri oli aika hyvin tehonnut Pikku-Ilkimykseen. Koko Arvin olemuksesta näki, että pedon kurissapito vei voimia. Perheeseen syntyi lapsia. Pikku-Ilkimys ei sietänyt lasten mukanaan tuomia asioita. Se kaivautui luolastaan, riehui ja syöksi tulta. Se poltti, kuumensi ja aiheutti tuskallisia palovammoja. Sen raivo oli valtaisaa. Arvi halusi suojata lapsiaan siltä. Hän kokeili kuria ja armottomuutta. Hän juoksutti Pikku-Ilkimystä illoin ja öin lenkkipoluilla. Silti tämä teutaroi hänen sisällään ja hyökkäili tilaisuuden tullen. Erityisesti se hyökkäili, kun Arvi oli uupunut, yksinäinen ja keinoton. Peto riehui välillä niin, että Arvin terveys alkoi olla vaakalaudalla, ja parisuhde myös.

Arvi kokeili monia kesytysmenetelmiä. Hän taisteli, pakeni ja jähmettyi. Hän yritti uuvuttaa petoa armottomalla työnteolla. Hän kävi erilaisilla terapeuteilla, mutta peto jatkoi riehumistaan.

Vuodet kuluivat, elämä jatkui. Arvi löysi keinon. Hän alkoi mielekkääseen vuoropuheluun pedon kanssa. Hän antoi tälle rakkautta ja kiitosta siitä, että tämä oli niin urheasti palvellut häntä. Arvi antoi Pikku-Ilkimyksen kertoa kaiken, minkä tämä halusi kertoa. Se kertoi myös kaiken minkä tiesi rakentavasta vihanhallinnasta. Vihdoinkin sillä oli lupa olla olemassa, se sai tulla nähdyksi ja kuulluksi hyvällä ja kohteliaalla tavalla. Nykyisin Pikku-Ilkimys viettää paljon aikaa aurinkoisilla kallioilla luolansa edustalla. Sen suomut kiiltelevät auringossa upeasti. Sillä on merkityksensä, aikansa ja paikkansa.

 

Paljastuminen? Paljastuminen!

Oletko joskus pelännyt paljastuvasi? Pelko paljastumisesta saa ihmisen salailemaan asioita. Sanotaan, että pelko kouraisee vatsasta. Pelko on merkityksellinen viesti, jonka tarkoitus on kertoa vaarasta ympäristössä. Luin jokin aika sitten huijarisyndroomasta, joka ilmenee paljastumisen pelkona. Pelkona siitä, että työkaverit tai muut kanssaihmiset huomaavat asianosaisessa epäpätevyyttä tai osaamattomuutta. Omien oletettujen heikkouksien salailu on hyvin inhimillistä ja yleistä. Jatkuva pelko paljastumisesta vie energiaa tärkeistä asioita, kuten työnteosta.

Pelkoa aktivoi ihmisen kokemus sisäisistä voimavaroistaan ja kokemiensa ulkoisten haasteiden välisestä erosta. Kun pelko aktivoituu, on hyvä kiinnittää huomio voimavaroihin. Ihmisellä on käsittämättömät kyvyt ja voimavarat selvitä erilaisista elämäntilanteista.

Syksyllä kävelin mieheni kanssa Tukholmassa rantabulevardilla. Rannassa oli upeita kyhmyjoutsenia. Lähestyessämme joutsenia nousi yksi joutsen vedestä ja liikehti uhkaavan näköisesti. Siirryin mieheni toiselle puolelle. Kehoni viesti pelosta. Minä pelkäsin ensin ja joutsen reagoi minun pelkooni. Kävelimme joutsenten ohi ja tyynnyttelin omaa kehoani ja mieltäni. Kauempaa katsoin taaksepäin ja huomasin, että joutsen vetäytyi takaisin veteen. Joutsen ei reagoinut muihin kulkijoihin, eikä minuunkaan, vaan pelkooni. Kehoni reaktio tuli silmänräpäyksessä ensin ja järkevä asian analysointi seurasi tapahtunutta. Mieheni, ikiaikaisten metsästäjien jälkeläinen, huomasi tilanteen heti. Hän sanoi ääneen sekä tunteeni että joutsenen reaktion.

Kuinka tarkoituksenmukainen on pelko paljastumisesta? Joutsen vaistosi pelkoni kaukaa, se reagoi tunteeseeni, ennen kuin itse tunnistin tietoisella tasolla tunteeni. Itseasiassa joutsenen käytös paljasti minulle pelkoni. Samalla tavoin ihmiset vaistoavat myös salailut epävarmuudesta ja osaamattomuudesta tai jostakin muusta. Salailemalla jotakin, ihminen kiinnittää asiaan erityistä huomiota, siksi hänen muu käyttäytyminen ”paljastaa” hänet varmuudella muille.

Onko sinulla salaisuuksia? Voisitko kokeilla elää niiden kanssa avoimesti, jotenkin armollisesti itseesi suhtautuen? Vaikka sillä tavalla ystävällisesti, kuten läheisiisi ja ystäviisi suhtaudut? Kiinnittämällä huomiosi vahvuuteesi ja rohkeuteesi, voit lisätä näitä tunteita kehossasi ja mielessäsi. Voit kokeilla vahvuuden lisäämistä palauttamalla mieleesi tilanteita, joissa olet ollut vahva ja rohkea, ja voit elää tilanteita mielessäsi uudelleen. Vahva ihminen on päättäväinen ja rehellinen. Vahva ihminen uskoo kykyynsä selviytyä ja kykyynsä löytää ratkaisut erilaisissa tilanteissa. Jokaisella meistä on olemassa kyky löytää itsestään vahvuutta.