Vihanhallinta – kuinka kesyttää kiiluvasilmäinen peto?

Kerron Sinulle tarinan Arvista. Kivikoulun portailla oli tuulinen paikka. Arvi oli oppinut pitämään varansa. Keinot olivat ohkaiset, hyökkää tai tulet nujerretuksi. Arvin sisällä asui Pikku-Ilkimys, kiiluvasilmäinen peto, jonka suu höyrysi ja pahimmillaan lieskat löivät suusta. Arvi ymmärsi, että peto hänen sisällään oli hyvin vaarallinen. Arvi ymmärsi, että Pikku-Ilkimys halusi auttaa häntä. Toisaalta hän tiesi, että olento karkottaa toiminnallaan tärkeät ihmiset hänen ympäriltään. Vuosien kuluessa Arvi oppi pitämään pedon kurissa. Arvi oppi vihanhallintaa.

Vuosien kuluessa Arvista tuli nuori mies, joka perusti perheen. Armoton kuri oli aika hyvin tehonnut Pikku-Ilkimykseen. Koko Arvin olemuksesta näki, että pedon kurissapito vei voimia. Perheeseen syntyi lapsia. Pikku-Ilkimys ei sietänyt lasten mukanaan tuomia asioita. Se kaivautui luolastaan, riehui ja syöksi tulta. Se poltti, kuumensi ja aiheutti tuskallisia palovammoja. Sen raivo oli valtaisaa. Arvi halusi suojata lapsiaan siltä. Hän kokeili kuria ja armottomuutta. Hän juoksutti Pikku-Ilkimystä illoin ja öin lenkkipoluilla. Silti tämä teutaroi hänen sisällään ja hyökkäili tilaisuuden tullen. Erityisesti se hyökkäili, kun Arvi oli uupunut, yksinäinen ja keinoton. Peto riehui välillä niin, että Arvin terveys alkoi olla vaakalaudalla, ja parisuhde myös.

Arvi kokeili monia kesytysmenetelmiä. Hän taisteli, pakeni ja jähmettyi. Hän yritti uuvuttaa petoa armottomalla työnteolla. Hän kävi erilaisilla terapeuteilla, mutta peto jatkoi riehumistaan.

Vuodet kuluivat, elämä jatkui. Arvi löysi keinon. Hän alkoi mielekkääseen vuoropuheluun pedon kanssa. Hän antoi tälle rakkautta ja kiitosta siitä, että tämä oli niin urheasti palvellut häntä. Arvi antoi Pikku-Ilkimyksen kertoa kaiken, minkä tämä halusi kertoa. Se kertoi myös kaiken minkä tiesi rakentavasta vihanhallinnasta. Vihdoinkin sillä oli lupa olla olemassa, se sai tulla nähdyksi ja kuulluksi hyvällä ja kohteliaalla tavalla. Nykyisin Pikku-Ilkimys viettää paljon aikaa aurinkoisilla kallioilla luolansa edustalla. Sen suomut kiiltelevät auringossa upeasti. Sillä on merkityksensä, aikansa ja paikkansa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s