Muutos – pelottavan upea mahdollisuus?

Tapasin taannoin keskisuuren organisaation pitkäaikaisen henkilöstöjohtajan. Tämä viisas ja kokenut nainen sanoi minulle: ”Tiedätkö, että on yleensä kolme tapaa suhtautua muutokseen?” Pyysin häntä jatkamaan: ”Kiinnostavaa, kerro lisää.” ”Yksi porukka on etukenossa jo valmiina aloittamaan muutoksen. He motivoituvat helposti ja ovat innostuneita. Toinen osa työntekijöistä katsovat muutosta hetken harkiten. He aloittavat muutoksen pohdinnan jälkeen. He ovat valmiita tekemään, kun muutoksen aika on. No, kolmas porukka sitten, he tykkäisivät jatkuvuudesta ja pysyvyydestäkin. Heidän ei ole helppo motivoitua muutokseen. Tämä kolmas porukka asettaa johtamiselle haasteita. Heillä on jarrut päällä, kun olisi syytä antaa mennä.”

Myöhemmin olen oppinut, että ihminen voi rakastaa muutosta yhdessä asiassa ja pysyvyyttä toisessa asiassa. Elämässä pysyvää on vain muutos. Jos haluaa muutosta omaan elämäänsä, sitä on sekä haluttava, että asioita on hyvä tehdä toisella tavalla.

Mitkä asiat estävät muutoksen? Ihmisen mielessä on uskomuksia, joita hän on oppinut pitämään oikeina. Näitä uskomuksia syntyy esimerkiksi varhaislapsuudessa. Lapselle voidaan sanoa, että et olet hyvä urheilussa tai olet liian lyhyt poliisiksi tai sinulla ei ole hyvä matikkapää. On mahdollista, että lapsi ottaa asian totena ja uskoo sen. Näin lapsi oppii rajoittavan uskomuksen, joka voi seurata mukana koko elämän ajan. Käy helposti niin, että lapsi alkaa etsiä mahdollisuuksia elää uskomustaan todeksi.

Muutoksen aikaansaamiseksi on rohjettava kyseenalaistaa omia uskomuksiaan. On uskallettava luopua niistä ja annettava uusille uskomuksille tilaa. Jokaisella meistä on sekä rajoittavia että mahdollistavia uskomuksia. On hyvä kyseenalaistaa itsellä olevia uskomuksia. Kuinka tarkoituksenmukaisia omat uskomuksesi ovat? Olisitko valmis luopumaan jostakin uskomuksesta? Voisitko korvata uskomuksen jollakin käyttökelpoisemmalla?

Eräs ystäväni kompasteli koko kouluaikansa kielten kanssa. Hänen suvussaan ei nimittäin kerta kaikkiaan ollut kielipäitä.  Tultuaan keski-ikään hän löysi uuden harrastuksen. Hän alkoi matkustella ja maailma avautui hänelle aivan uudella upealla tavalla. Matkustelun myötä hän alkoi opiskella kieliä. Ja kas, hän sai huomata, että hänellä oli verraton kielipää.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s